Takaisin sorvin ääreen

Terve.

Uusi kausi onkin jo ehtinyt alkaa ensimmäisellä lumileirillä Saas-Feessä. Kelit ovat suosineet, mutta flunssa on hieman haitannut menoa. Tähän aikaan vuodesta ollaan taas ihan perusasioiden äärellä. Leiriä on viikko takana, enkä ole vielä täysimittaiseen pujottelukeppiin koskenutkaan. Siis ohjelmassa on tavallista enemmän vapaalaskua ja pätkäkeppejä.

Sain uudet Fischerin välineet jo näin ensimmäiselle leirille. On hyvä päästä hyvissä ajoin totuttelemaan uusiin välineisiin, jotta kisakauteen lähdettäessä asetukset ovat jo itselle sopivat.

Herätys 5.30. Ei tunnu missään! 

Ja mitähän kesän aikana tapahtui? Iso määrä fysiikkatreenejä tietysti... Alkukesällä treenasin melko paljon peruskestävyyttä, yleensä pyörää polkien. Muutaman kerran kävin moikkaamassa vanhaa tuttua - suunnistusta. Jukolan viesti sattui olemaan ihan kotikulmilla, joten kävin sen juoksemassa.

Erityisesti olen kuitenkin keskittynyt voiman hankkimiseen. Sarjapainot ovatkin toukokuusta nousseet noin 15 prosenttia. Mitä lähemmäs kisakausi tulee, sitä lyhyempiin sarjoihin siirryn. Nopeusharjoittelu keskittyy myös syksylle.

Treenien lisäksi on ollut todella mukavaa viettää kunnolla aikaa kavereiden kanssa, joita ei talvisin ehdi juurikaan näkemään. Heinäkuussa sain kummisedän pestin serkkutytölleni. Uusi ihastus frisbeegolf on vienyt myös mukavasti aikaa. Satunnaisia töitä olen ehtinyt tekemään. Yksi purjehdusreissukin mahtui heinäkuulle (kiitokset vaan Juhanille ja hyvälle seuralle).

Leiriä on vielä neljä päivää jäljellä. Yritän saada kaiken irti, mitä kelien ja terveydentilan puolesta on otettavissa. Ensi viikolla jatketaan fysiikkatreenien parissa. Lähiaikoina on myös maajoukkueen fysiikkaleiri ennen paluuta Saas-Feehen kuun lopussa.

TJ0 ja testit Rovaniemellä

Viime torstaina kuljin viimeistä kertaa Santahaminan porteista ulos. Armeijassa vietetystä "vuodesta" jäi päällimmäisenä mieleen kaikki ne mahtavat tyypit, joihin tuli tutustuttua.

Urheilukoulu oli paikka, jota voin aivan jokaiselle urheilijalle suositella. Varusmiespalvelus kulki pitkälti urheilun ehdoilla kuitenkaan unohtamatta, miksi olemme palvelustamme suorittamassa. Ja kaipa se vuosi osaltani meni ihan hyvin kun kerran päädyin AUK:n priimukseksi ja kersantiksi.

TJ0-bileitä ei tullut pahemmin tullut vietettyä, sillä kasarmilta oli melkoinen kiire Rovaniemen junaan (kiitos vaan Kanniselle kyydistä, ilman en olisi ehtinyt). Lapin urheiluopistolla odottivat maajoukkueen fysiikkatestit.

Taitotestit menivät varsin odotettuun tapaan. Varsinaisten kuntotestien tulos sen sijaan olivat lievä pettymys. No, eipä tuo tarkoita muuta kuin kahta kovempia kesätreenejä...

Turhaan varmistin.

Täysin hallittu puolivoltti

Kuullaan taas....

Ohi on

Kausi nimittäin. Intissä TJ on vielä 12.

Mutta joo, on ollut vähän hiljasta? Päivittelyt ovat jääneet tuonne Facebookin puolelle. Sinne on vaan niin kätevä laitella yksittäisiä kuvia ja lyhyitä päivityksiä päivän puuhista. Täällä pitäis aina jaksaa kertoa vähän syvemmin ja pidemmin. No, tässä ois nyt sitä syvempää ja pidempää sitten! Eli miten on kausi mennyt?

Kausi alkoi Keski-Euroopan jäätiköiltä, joilla tuli treenattua heinäkuun lopulta lokakuuhun asti. Marraskuu kului Suomessa, lähinnä Levillä sekä kauden ensimmäisten kisojen, että treenien parissa. Joulukuusta helmikuuhun hommat keskittyivät milloin minnekin päin Keski-Eurooppaa. Maalis-huhtikuussa lätkyteltiin kotilumilla ja länsinaapurissa.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Erikoistuminen pujotteluun, onnistumiset FIS-kisoissa, rämpiminen Eurooppacupeissa, kaksijakoiset kisat, tunteiden vuoristoradat ja mielettömän hienot treenipäivät mahtavissa paikoissa.

Entäpä tulokset? FIS-pisteet eivät laskeneet, mutteivat myöskään merkittävästi nousseet. Sain kuitenkin paremmin vakiinnutettua tasoni pisteideni mukaisiksi. Kevään kisat sujuivat paremmin kuin hyvin. Kovin juttu niistä lienee pujottelun SM-hopea. Pari tosi hyvää päivää osui myös Keski-Euroopan FIS-kisoihin. Lopetin kauden urani pisimpään ulosajottomaan putkeen (13 kisaa), joka ei ole vieläkään katkennut. Suurpujottelun SM-kisoissa laskin treenimääriini nähden hyvin ja yllätin itsenikin positiivisesti. Kauden loputtua sain vielä tiedon kuuluvani yhä ensi kaudella B-maajoukkueeseen.

Tällä kaudella toden teolla alkanut eurooppacup-ura ei oikein ottanut tuulta alleen. Ulosajot painoivat, enkä huonokuntoisilla radoilla saanut tarpeeksi rohkeaa laskemista aikaiseksi. Kauden suurin pettymys oli nuorten MM-pujottelussa toisen kierroksen tiputus sijalta 9 sijalle 20.

Kauden saavutuksia:

-pujottelun SM-hopea
-viisi kertaa alle 20 pistettä pujottelussa
-parhaat tulokset 14 ja 16 pistettä (Zagreb ja Sundsvall)
-ensi kaudelle 15 pistettä ja maailmanlistan sijoitus 150 paikkeille
-kuusi podium-sijaa
-ruotsinmestaruuspujottelun 4. sija
-nuorten MM-pujottelu 20. sija
-Levin maailmancup 50. sija
-10 Eurooppacup-starttia, paras sijoitus 43.
-sotilaiden joukkuemaailmanmestaruus suurpujottelussa
-suurpujottelun SM 7.

Kausi ei kokonaisuudessaan ollut mitään ilotulitusta. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedän kehittyneeni laskijana. Parhaiten huomaan sen vertaamalla viimeisimpiä laskuvideoita vuoden takaisiin.

Laitanpa siis tähän kauden parhaan yksittäisen kisalaskun. Kyseessä todella kovatasoinen Obdachin FIS-pujottelu, jossa laskin ensimmäisellä kierroksella numerolta 16 sijalle 3. Tämä lasku enteili hyvää, sillä seuraavassa kisassa Kroatian Zagrebissa laskin kauden parhaan tuloksen.

Maria Almin Hinterreit toimi hyvänä treenitukikohtana Keski-Euroopan reissuilla

Pozza di Fassa oli kanssa ihan ok

Junnu-MM Hafjellissa oli talven hienoimpia reissuja

 Ruotsin Bodenista tuli sotilaiden maailmanmestaruus

 Ei ollut olympiamitalistista vastusta

 SM-suurpuikasta irtosi 7. sija. Kuva: Jussi Väätäinen

Kuva: Jussi Väätäinen 

Kuva: Jussi Väätäinen 

SM-pujottelu. Kuva: Jussi Väätäinen

Lopuksi haluaisin osoittaa todella ison kiitoksen kaikille tukijoilleni. Ilman teitä tämä ei olisi mahdollista!

Tammikuu pähkinänkuoressa

Tammikuun alkupuolella tuli tähänastisen kauden selkeästi paras onnistuminen. Zagrebin pujottelusta 3. sija ja 14 FIS-pistettä. Pari päivää aikaisemmin laskettu kisa Itävallan Obdachissa uumoili jo hyvää. Laskin kuuman ryhmän ulkopuolelta ensimmäisen kierroksen kolmanneksi. Tämä kisa loppui kuitenkin sijalle 14.

 Vähän voi jo hymyillä...

 Zagreb

Obdachin taivas oli tulessa

Kisareissujen välissä treenasimme pääosin Itävallan Maria Almissa, josta on jo muotoutunut jonkinmoinen maajoukkueen tukikohta. Olosuhteet vaihtelivat jatkuvasti, eikä kahta samanlaista treenipäivää varmastikaan ollut.

Fischer test centre

Kirchbergissä laskin elämäni kovatasoisimman FIS-kisan. Sieltä tuloksena 15. sija. Kisa meni kyllä hyvin, mutta pisteillä ei juhlittu kovan tason vuoksi.

 Sattumalta tuli tällainenkin nähtävyys nähtyä: Kitzbühelin syöksyrinne.

Kuun viimeiset laskupäivät kuluivat pitkästä aikaa suurpujottelun parissa. Hyppäsin tälle reissulle poikien tasoryhmä 1:n mukaan. Oli harvinaisen mukavaa laskea pitkästä aikaa alppikouluajan kavereiden kanssa. Luvassa oli ensin kaksi treenipäivää Slovenian Kranjska Gorassa ja sen jälkeen Filzmoosin kisat Itävallassa. Edellisistä suupuikkatreeneistä oli kulunut puolitoista kuukautta ja sen todella huomasi. Treenaamattomuuden tulos oli melko karmeaa.

 Kranjska Gora

Peltolan Kalle harvemmin hymyilee kuvissa...

 Filzmoos

Filzmoosin toisen päivän kisa peruttiin, joten ehdimme katsomaan Schladmingin iltapujottelua. Melkonen Itävaltalaisten kansanjuhla. Paikalla oli arvioiden mukaan noin 50 000 ihmistä. Monessako Suomen urheilutapahtumassa on yhtä paljon porukkaa?

Nyt yritän parannella itseni flunssasta, jotta olisin iskussa tiistain Eurooppacupin pujottelussa Saksan Oberjochissa. Siellä pitäisi olla hyvä mahdollisuus iskeä kovimpien laskijoiden taistellessa maailmanmestaruuksista Amerikan mantereella.

Uusia paikkoja, uusi vuosi

Morjens. Aattelin kertoa tämän kertaisen tarinan kuvien avulla.

Joulukuun alkupuolella oli parit EC-kisat Italian Obereggenissa ja Carezzassa. Nämä olivat osaltani pettymys. Obereggenissa ajoin ulos heti alkumetreillä. Carezzan kumpareikossa kova yritys ei myöskään tuottanut tulosta, vaan kohtalona oli karsiutuminen toiselta kierrokselta.

Tässä Obereggenin maisemaa kisan jälkeiseltä treenipäivältä:

Tuli testattua myös Ante Kostelicin radanmerkkaustaidot. Niistä voikin sitten olla montaa mieltä.

Carezzassa oli kiva mäki ja kivat maisemat. Kisaradan kunto oli eri juttu.

Carezzan jälkeen vuorossa oli joulutauko. Teki hyvää olla hetki rauhassa ja jättää pettymykset taakse.

Ennen vuodenvaihdetta oltiinkin taas tositoimissa, tällä kertaa Italian Champorcherissa (koitappa lausua). Laskumäärillä ei juhlittu, mutta laatua löytyi. Hemmetin hauska puikkamäki oli ainakin.

Vuodenvaihteessa siirryin minulle uuteen Ranskaan. Vuorossa Chamonix'n Eurooppacupit.

Se kuuluisa Mont Blanc:

Katsojia mahtoi olla enemmän kuin Levin maailmancupissa, vaikka keli oli... No, kuvien mukainen.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen lasku oli hyvä ja riitti 43. sijaan. 30 joukkoon eli käännettyyn jäi eroa kuutisen kymmenystä.


Toisen laskun virheet tiputtivat lopulta sijalle 45. Tähän olen tyytyväinen, olihan se ensimmäinen tulos EC-puikasta ja aivan mukiinmenevä sellainen.

Kannustusjoukotkin oli kohillaan: veli Kalle, äiti, Marko ja kameran takaa löytyvä Timo

Toisen päivän kisa sisälsi enemmän valoa ja vähemmän vettä. Ensimmäinen kierros oli laskullisesti pettymys, mutta sijoitus 45 siedettävä. Toinen lasku päättyi kuitenkin ulosajoon, kun suksi lipsahti kepin väärälle puolen.

Kallen kanssa analysoitiin radan ratkaisun paikkoja.

Tällä hetkellä istun sängyllä Itävallan Maria Almissa. Täällä vuorossa treeniä ja mahdollisuuksien mukaan myös kisoja. Pujottelun EC-kiertue jatkuu kahden viikon päästä Kirchbergissa.

Mitä mulle kuuluu?

Kiitti, ihan hyvää! Tai no...

Marraskuinen kotisuomen kierros meni kisojen kannalta vähän miten sattuu. Ainoastaan maailmancupin suoritukseen (2,71 pataan ja sija 50.) olin tyytyväinen. Eurooppacupin puikat menivät harmittavasti molemmat pihalle ja suurpuikastakaan ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Myös FIS-kisat Pyhällä menivät penkin alle. 34 pistettä suurpuikasta tai 28 puikasta eivät paljoa lohduta. Taas on siis tullut mietittyä, minkä takia tätä tehdään ja miten pääsen pettymyksistä eteenpäin. Puolentoista viikon tauko mäkihommista tulikin ihan hyvään paikkaan. Nyt ollaan taas valmiina uusiin koitoksiin!

Tuloksia: http://data.fis-ski.com/dynamic/athlete-biography.html?sector=AL&competitorid=157637&type=result

Ja videopätkä Levin maailmancupista

Matkustimme eilen Südtirolin Suldeniin (Italialaisittain Solda) ja tänään oli ensimmäinen mäkipäivä. Vaikka lumitilanne alpeilla on yleisesti ottaen poikkuksellisen heikko, tällä riittää kyllä lunta. Rinteeseen 3000 korkeusmetrin tienoille on satanut uutta puuteria kymmeniä senttejä. Pehmeästä lumesta huolimatta saimme yllättävän hyvät puikkatreenit aikaan. Treenit täällä jatkuvat tämän viikon. Ensi viikolla ohjelmassa on eurooppacupin kisoja akselilla San Vigilio - Obereggen - Pozza di Fassa. Oletuksena siis, että rinteet saadaan kuntoon siihen mennessä. Pidetään peukkuja!