Kisakausi onkin jo hyvässä vauhdissa ja kai se olisi aika vähän summata, missä tällä hetkellä mennään. Kisoja on kertynyt tähän mennessä 13. Lähinnä FIS-kisoja, mutta kuun alussa pääsin kokeilemaan myös Eurooppacupin puikissa Ranskan Val Cenis'ssä. Siellä ensimmäinen kisa menikin aika lailla hyvin ja jäin vain yhden sijan päähän uran ensimmäisistä EC-pisteistä. Seuraavan kerran pistejahdissa ollaan seuraavana viikonloppuna Zell am Seessä.
FIS-kisoista olen saanut monta ihan hyvää tulosta. Mitään huikeita FIS-pisteitä ei vielä ole tullut, mutta suorittaminen on ollut melko hyvää. Voitin kaksi kisaa Sallassa ja sen lisäksi olen päässyt kipuamaan palkintopallille kahdesti Pyhän suurpuikissa ja kerran Åren pujottelussa. Laskullisesti FIS-kisoista parasta suorittamista lienevät kuitenkin tällä viikolla lasketut Obdachin kisat. Sijoitukset 5. ja 7. eivät sinänsä kuulosta kovin mahtavilta, mutta kisojen tason huomioon ottaen ne olivat aika hyviä. Molempien päivien ensimmäisiin laskuihin mahtui kuitenkin reippaasti parannettavaa ja uskon vauhdin riittävän paljon parempaankin.
Suurpujottelua olen laskenut vain kolme kisaa, mutta jokaisessa olen tehnyt pienen pisteparannuksen. Vaikka suurpuikka ei ole kohdallani tasoltaan läheskään pujottelun veroista, on silti todella siistiä nähdä siinä pitkästä aikaa selkeää kehitystä.
Tästä hetkestä kauden olisi tarkoitus jatkua FIS-kisoihin Zagrebiin ja treenien kautta jo mainittuun Zell am Seehen. Tavoitteena olisi saada vähän EC-pisteitä taskuun sieltä ja totta kai muista kisoista mahdollisimman pieni potti FIS-pisteitä. Kuullaan taas!
Val Cenis'n EC
Jällivaara
Tiimipotrettia...
Pyhän palkittuja
Trysil
Sallan FIS-puikista
...ja Åre
PS. Muistakaahan kaikki seurata facebook-sivulla facebook.com/juhodahl. Siellä olen paljon aktiivisempi päivitysten suhteen.
Tällä hetkellä meneillään on syksyn neljäs jäätikköleiri Itävallan Hintertuxissa. Takana on kaksi päivää suurpujottelua vaikeissa olosuhteissa. Yhteensä kolmella Saas-Feen leirillä olosuhteet olivat keskimäärin todella hyvät, joten tavallaan ihan hyvä saada pientä vaihtelua. Viime yön aikana ylös tuli ja tulee edelleen reilusti lunta. Päätimmekin ottaa lepopäivän tähän väliin.
Syksyn aikana olen laskenut kahdesta lajista vain hieman enemmän pujottelua. Verrattuna viime kauteen suurpujottelua on siis ollut ohjelmassa paljon enemmän. Tämä on ollut todella mieluisaa, kun treeneissä on ollut enemmän vaihtelua. Tunnen kehittyneeni molemmissa lajeissa aika tasaiseen tahtiin. Videolta näkee selkeän eron kauden ensimmäisiin päiviin ja ajanottoakin tuijottamalla eron huomaa.
Ennen meneillään olevaa leiriä teimme fysiikkatestit Rovaniemellä. Lähes kaikissa testeissä tulokset olivat elämäni parasta tasoa. Erityisesti raakaa voimaa on tullut kesän aikana reilusti lisää. Myös lihaskunnon sekä nopeuden ja räjähtävyyden puolella tuli selkeää kehitystä keväisestä. Suurin kehitys tuli kolmen toiston maksimitakakyykyssä (+20kg keväästä) ja "sikatestissä" (lihaskuntotesti, +32 pistettä keväästä).
Mielenkiintoista tuloksissa oli, että vaikka varsinainen nopeusharjoittelu oli vähäistä, tuli silläkin puolella selkeää kehitystä. Kesäharjoitteluni perustuikin hyvin pitkälti hyvin perinteiseen voimaharjoitteluun. Punttien nostelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle selkäongelmien vuoksi. Tänä kesänä selkä kesti painot hyvin, kun liikkeet valittiin sopiviksi. Uskon, että toinen tärkeä osa onnistuneessa voimaharjoittelussa oli selkeä jaksotus, eli samaan aikaan oli käsittelyssä vain yksi ominaisuus. Alkukesästä luotiin hyvä perusvoimapohja, jota sitten jalostettiin syksyn aikana suuremmilla painoilla ja lyhyemmillä sarjoilla. Ihan perusjuttuja, mutta yllättävän vähän tätä on tullut omissa treeniohjelmissa aikaisemmin vastaan. Iso kiitos kuuluu Turun Seudun Urheiluakatemian Janne Salmelle ja Jarno Koivuselle kesätreenien ohjelmoinnista!
Leiriä on jäljellä 9 päivää. Nyt otetaan keleistä irti se mitä otettavissa on. Toivotaan, että Leville saadaan rinteet ajoissa kuntoon, jotta pääsemme heti marraskuun alkuun sinne treenaamaan maailmancupia varten.
Uusi kausi onkin jo ehtinyt alkaa ensimmäisellä lumileirillä Saas-Feessä. Kelit ovat suosineet, mutta flunssa on hieman haitannut menoa. Tähän aikaan vuodesta ollaan taas ihan perusasioiden äärellä. Leiriä on viikko takana, enkä ole vielä täysimittaiseen pujottelukeppiin koskenutkaan. Siis ohjelmassa on tavallista enemmän vapaalaskua ja pätkäkeppejä.
Sain uudet Fischerin välineet jo näin ensimmäiselle leirille. On hyvä päästä hyvissä ajoin totuttelemaan uusiin välineisiin, jotta kisakauteen lähdettäessä asetukset ovat jo itselle sopivat.
Herätys 5.30. Ei tunnu missään!
Ja mitähän kesän aikana tapahtui? Iso määrä fysiikkatreenejä tietysti... Alkukesällä treenasin melko paljon peruskestävyyttä, yleensä pyörää polkien. Muutaman kerran kävin moikkaamassa vanhaa tuttua - suunnistusta. Jukolan viesti sattui olemaan ihan kotikulmilla, joten kävin sen juoksemassa.
Erityisesti olen kuitenkin keskittynyt voiman hankkimiseen. Sarjapainot ovatkin toukokuusta nousseet noin 15 prosenttia. Mitä lähemmäs kisakausi tulee, sitä lyhyempiin sarjoihin siirryn. Nopeusharjoittelu keskittyy myös syksylle.
Treenien lisäksi on ollut todella mukavaa viettää kunnolla aikaa kavereiden kanssa, joita ei talvisin ehdi juurikaan näkemään. Heinäkuussa sain kummisedän pestin serkkutytölleni. Uusi ihastus frisbeegolf on vienyt myös mukavasti aikaa. Satunnaisia töitä olen ehtinyt tekemään. Yksi purjehdusreissukin mahtui heinäkuulle (kiitokset vaan Juhanille ja hyvälle seuralle).
Leiriä on vielä neljä päivää jäljellä. Yritän saada kaiken irti, mitä kelien ja terveydentilan puolesta on otettavissa. Ensi viikolla jatketaan fysiikkatreenien parissa. Lähiaikoina on myös maajoukkueen fysiikkaleiri ennen paluuta Saas-Feehen kuun lopussa.
Viime torstaina kuljin viimeistä kertaa Santahaminan porteista ulos. Armeijassa vietetystä "vuodesta" jäi päällimmäisenä mieleen kaikki ne mahtavat tyypit, joihin tuli tutustuttua.
Urheilukoulu oli paikka, jota voin aivan jokaiselle urheilijalle suositella. Varusmiespalvelus kulki pitkälti urheilun ehdoilla kuitenkaan unohtamatta, miksi olemme palvelustamme suorittamassa. Ja kaipa se vuosi osaltani meni ihan hyvin kun kerran päädyin AUK:n priimukseksi ja kersantiksi.
TJ0-bileitä ei tullut pahemmin tullut vietettyä, sillä kasarmilta oli melkoinen kiire Rovaniemen junaan (kiitos vaan Kanniselle kyydistä, ilman en olisi ehtinyt). Lapin urheiluopistolla odottivat maajoukkueen fysiikkatestit.
Taitotestit menivät varsin odotettuun tapaan. Varsinaisten kuntotestien tulos sen sijaan olivat lievä pettymys. No, eipä tuo tarkoita muuta kuin kahta kovempia kesätreenejä...
Mutta joo, on ollut vähän hiljasta? Päivittelyt ovat jääneet tuonne Facebookin puolelle. Sinne on vaan niin kätevä laitella yksittäisiä kuvia ja lyhyitä päivityksiä päivän puuhista. Täällä pitäis aina jaksaa kertoa vähän syvemmin ja pidemmin. No, tässä ois nyt sitä syvempää ja pidempää sitten! Eli miten on kausi mennyt?
Kausi alkoi Keski-Euroopan jäätiköiltä, joilla tuli treenattua heinäkuun lopulta lokakuuhun asti. Marraskuu kului Suomessa, lähinnä Levillä sekä kauden ensimmäisten kisojen, että treenien parissa. Joulukuusta helmikuuhun hommat keskittyivät milloin minnekin päin Keski-Eurooppaa. Maalis-huhtikuussa lätkyteltiin kotilumilla ja länsinaapurissa.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Erikoistuminen pujotteluun, onnistumiset FIS-kisoissa, rämpiminen Eurooppacupeissa, kaksijakoiset kisat, tunteiden vuoristoradat ja mielettömän hienot treenipäivät mahtavissa paikoissa.
Entäpä tulokset? FIS-pisteet eivät laskeneet, mutteivat myöskään merkittävästi nousseet. Sain kuitenkin paremmin vakiinnutettua tasoni pisteideni mukaisiksi. Kevään kisat sujuivat paremmin kuin hyvin. Kovin juttu niistä lienee pujottelun SM-hopea. Pari tosi hyvää päivää osui myös Keski-Euroopan FIS-kisoihin. Lopetin kauden urani pisimpään ulosajottomaan putkeen (13 kisaa), joka ei ole vieläkään katkennut. Suurpujottelun SM-kisoissa laskin treenimääriini nähden hyvin ja yllätin itsenikin positiivisesti. Kauden loputtua sain vielä tiedon kuuluvani yhä ensi kaudella B-maajoukkueeseen.
Tällä kaudella toden teolla alkanut eurooppacup-ura ei oikein ottanut tuulta alleen. Ulosajot painoivat, enkä huonokuntoisilla radoilla saanut tarpeeksi rohkeaa laskemista aikaiseksi. Kauden suurin pettymys oli nuorten MM-pujottelussa toisen kierroksen tiputus sijalta 9 sijalle 20.
Kauden saavutuksia:
-pujottelun SM-hopea
-viisi kertaa alle 20 pistettä pujottelussa
-parhaat tulokset 14 ja 16 pistettä (Zagreb ja Sundsvall)
-ensi kaudelle 15 pistettä ja maailmanlistan sijoitus 150 paikkeille
-kuusi podium-sijaa
-ruotsinmestaruuspujottelun 4. sija
-nuorten MM-pujottelu 20. sija
-Levin maailmancup 50. sija
-10 Eurooppacup-starttia, paras sijoitus 43.
-sotilaiden joukkuemaailmanmestaruus suurpujottelussa
-suurpujottelun SM 7.
Kausi ei kokonaisuudessaan ollut mitään ilotulitusta. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedän kehittyneeni laskijana. Parhaiten huomaan sen vertaamalla viimeisimpiä laskuvideoita vuoden takaisiin.
Laitanpa siis tähän kauden parhaan yksittäisen kisalaskun. Kyseessä todella kovatasoinen Obdachin FIS-pujottelu, jossa laskin ensimmäisellä kierroksella numerolta 16 sijalle 3. Tämä lasku enteili hyvää, sillä seuraavassa kisassa Kroatian Zagrebissa laskin kauden parhaan tuloksen.
Maria Almin Hinterreit toimi hyvänä treenitukikohtana Keski-Euroopan reissuilla
Pozza di Fassa oli kanssa ihan ok
Junnu-MM Hafjellissa oli talven hienoimpia reissuja
Ruotsin Bodenista tuli sotilaiden maailmanmestaruus
Ei ollut olympiamitalistista vastusta
SM-suurpuikasta irtosi 7. sija. Kuva: Jussi Väätäinen
Kuva: Jussi Väätäinen
Kuva: Jussi Väätäinen
SM-pujottelu. Kuva: Jussi Väätäinen
Lopuksi haluaisin osoittaa todella ison kiitoksen kaikille tukijoilleni. Ilman teitä tämä ei olisi mahdollista!
Tammikuun alkupuolella tuli tähänastisen kauden selkeästi paras onnistuminen. Zagrebin pujottelusta 3. sija ja 14 FIS-pistettä. Pari päivää aikaisemmin laskettu kisa Itävallan Obdachissa uumoili jo hyvää. Laskin kuuman ryhmän ulkopuolelta ensimmäisen kierroksen kolmanneksi. Tämä kisa loppui kuitenkin sijalle 14.
Vähän voi jo hymyillä...
Zagreb
Obdachin taivas oli tulessa
Kisareissujen välissä treenasimme pääosin Itävallan Maria Almissa, josta on jo muotoutunut jonkinmoinen maajoukkueen tukikohta. Olosuhteet vaihtelivat jatkuvasti, eikä kahta samanlaista treenipäivää varmastikaan ollut.
Fischer test centre
Kirchbergissä laskin elämäni kovatasoisimman FIS-kisan. Sieltä tuloksena 15. sija. Kisa meni kyllä hyvin, mutta pisteillä ei juhlittu kovan tason vuoksi.
Sattumalta tuli tällainenkin nähtävyys nähtyä: Kitzbühelin syöksyrinne.
Kuun viimeiset laskupäivät kuluivat pitkästä aikaa suurpujottelun parissa. Hyppäsin tälle reissulle poikien tasoryhmä 1:n mukaan. Oli harvinaisen mukavaa laskea pitkästä aikaa alppikouluajan kavereiden kanssa. Luvassa oli ensin kaksi treenipäivää Slovenian Kranjska Gorassa ja sen jälkeen Filzmoosin kisat Itävallassa. Edellisistä suupuikkatreeneistä oli kulunut puolitoista kuukautta ja sen todella huomasi. Treenaamattomuuden tulos oli melko karmeaa.
Kranjska Gora
Peltolan Kalle harvemmin hymyilee kuvissa...
Filzmoos
Filzmoosin toisen päivän kisa peruttiin, joten ehdimme katsomaan Schladmingin iltapujottelua. Melkonen Itävaltalaisten kansanjuhla. Paikalla oli arvioiden mukaan noin 50 000 ihmistä. Monessako Suomen urheilutapahtumassa on yhtä paljon porukkaa?
Nyt yritän parannella itseni flunssasta, jotta olisin iskussa tiistain Eurooppacupin pujottelussa Saksan Oberjochissa. Siellä pitäisi olla hyvä mahdollisuus iskeä kovimpien laskijoiden taistellessa maailmanmestaruuksista Amerikan mantereella.